Blogi | Rakennettu hyvinvointi Aalto Works -maailmanperintöesityksessä

Rakennettu hyvinvointi

Tutkittua tietoa rakennetun ympäristön muutoksista 1945 – 1990

Uusimpia artikkeleita

Vaaleankeltainen, yksikerroksinen rakennus, jossa on punainen harjakatto ja kaksi suurta kattoikkunaa. Rakennuksen keskellä on valkoinen savupiippu ja kolmionmuotoisia ikkunoita. Etuosassa on useita suorakaiteen muotoisia ikkunoita ja ovia, ja taustalla näkyy vihreitä puita kirkkaassa päivänvalossa.

Lastentarha- ja päiväkotirakennukset Suomessa 1940–1990-luvuilla

Ensimmäiset lastentarhoiksi tarkoitetut rakennukset suunniteltiin Suomessa 1900-luvun alussa. Ne rakennettiin kodinomaisiksi, maalaiskodin ihanteita kuvastaviksi ja lasten mittakaavaisiksi paikoiksi. Lastentarhojen rakentaminen oli melko vähäistä ennen toista maailmansotaa. 1940–1960-luvuilla uusia rakennuksia valmistui jo aiempaa enemmän, mutta tilanne muuttui ratkaisevasti, kun laki lasten päivähoidosta (1973) viitoitti tietä päiväkotirakennusten määrän kasvulle. Suunnittelu oli varsin säänneltyä tasa-arvoista yhteiskuntaa tavoiteltaessa. 1980-luvun nousukausi ja postmoderni arkkitehtuuri kirvoittivat uudenlaista rakentamista, jossa pyrittiin luomaan lapsille kiinnostavia leikin paikkoja sekä yllätyksellisiä ja vaihtuvia tilaratkaisuja.

Hiekkakentistä leikkipuistoihin – rakennetut leikin paikat 1940–1980-lukujen Suomessa

Leikkikenttien rakentaminen aloitettiin Suomessa 1800-luvun lopulla. Varhaiset leikkikentät olivat pelkistettyjä, mutta leikkivälineet lisääntyivät 1900-luvun kuluessa. Vuosisadan puolenvälin jälkeen kenttien määrä alkoi kasvaa ja niiden toimintaa kehitettiin. Leikkipaikoista ja niihin liittyvistä koko- ja etäisyyssuosituksista tuli suunnittelukeskustelujen toistuvia teemoja. 1970-luvulla luotiin ensimmäiset valtakunnalliset leikkipaikkojen määrää ja laatua koskevat rakennussuositukset. Vaikka leikille omistetut puistot ovat muuttuneen yli satavuotisen historiansa aikana monin tavoin, on ajatus kaupungin lapsille ja leikille omistetusta tilasta säilynyt ennallaan. Tässä tekstissä leikkiympäristöjen kehitystä tarkastellaan etenkin niitä koskevien suunnitteluohjeiden ja suositusten valossa.

Koulurakennus ja sen pääsisäänkäynti sekä piha-alue. Koulun julkisivut ovat vapaamuotoisia, pyöreästi kaartuvia ja ne on muurattu punatiilestä. Polkupyörätelineet on sijoitettu lähelle pääsisäänkäyntiä.

1980- ja 1990-lukujen koulut – normisidonnaisuudesta monitoimitiloihin ja oppimisympäristöihin

Peruskoulu vakiintui 1980- ja 1990-luvuilla koko maassa. Kouluhallituksen rahoitusjärjestelmä ja viraston julkaisemat yleiskirjeet ja mitoitusohjeet ohjasivat koulurakentamista vielä 1980-luvulla. Valtion rahoitusjärjestelmä purettiin 1990-luvun alkupuolella, jolloin koulurakentamisen rahoitus siirtyi vähitellen kokonaan opetuksen järjestäjien, kuntien vastuulle. Koulujen suunnittelu alkoi vapautua normisidonnaisuudesta, ja koulujen arkkitehtuuri, muoto ja tilarakenne alkoivat monipuolistua ja rikastua.

Hyvinvointi-Suomen rakennuskulttuuri vuodesta 1945

Suomen rakennuskanta ja infrastruktuuri ovat nuoria; yli 80 prosenttia niistä on syntynyt 70 viimeksi kuluneen vuoden aikana. Nämä rakennukset ja ympäristöt ovat meille arkipäiväisiä ja itsestään selviä. Ne ovat niin lapsuuden maisemaamme kuin ominta elinympäristöämmekin. Silti niitä ei aina nähdä rakennusperintönä. Siksi yhteistä keskustelua niiden arvoista, säilyttämisestä ja käytöistä tarvitaan.

Uutta blogissa

Viherympäristöt

3 Artikkelia

Asumisen alueet

8 Artikkelia

Liikuntaympäristöt

3 Artikkelia

Korkeakoulualueet

2 Artikkelia

Kasvun kaavoitus

20 Artikkelia

Liikenteen ja energian verkostot

7 Artikkelia

Tietoa hankekokonaisuudesta

Hyvinvointiyhteiskunnan tuottamien rakennettujen ympäristöjen taustalla ovat kaupungistuminen ja elämäntapojen muutokset sekä julkisten palvelujen, kuten terveydenhuollon ja koulutuksen uudistukset. Rakennettu hyvinvointi -kokonaisuudessa julkaistaan näitä ilmiöitä ja ympäristöjä koskevia tutkimustuloksia.