Terveyttä kaikille – terveyskeskukset 1970-luvulta 1990-luvulle
Terveyskeskusverkosto rakennettiin palvelemaan kuntalaisten terveyden- ja sairaanhoidon tarpeita. Hyvinvointi lisääntyi maatalousyhteiskunnasta kaupungistuneeksi palvelu- ja teollisuusyhteiskunnaksi muuttuvassa Suomessa 1960-luvulla, mutta samalla väestön terveydentila huononi elintapasairauksien takia. Niistä johtuen väestön elinajanodotteen kasvun hidastui.
Terveydenhuollon palvelut haluttiin kansan terveydentilan parantamiseksi ulottaa tasapuolisesti koko maahan ja kaikenikäisille sekä vahvistaa terveysneuvontaa ja perusterveydenhuoltoa. Näiden tavoitteiden pohjalta säädettiin vuonna 1972 kansanterveyslaki, joka oli mittavin sodanjälkeinen terveydenhuollon uudistus. Sillä pyrittiin siirtämään vastuuta terveyden- ja sairaanhoidosta kunnille sekä kehittämään ennaltaehkäisevää hoitoa ja avohoitoa.
Laki velvoitti kunnat rakentamaan terveyskeskusverkoston. Siitä pääosa rakennettiin reilussa kymmenessä vuodessa, yli kaksisataa terveysasemaa joka vuosi. Työ aloitettiin Pohjois- ja Itä-Suomesta, missä terveyspalvelut olivat kaikkein heikoimmin järjestettyjä.
Kokonaan uudenlaisen rakennustyypin suunnittelutehtävät lankesivat kunnille, mutta suunnittelua ohjasivat ja valvoivat valtion eri viranomaiset. Suurin rooli ohjauksessa 1970- ja 1980-luvuilla oli lääkintöhallituksella ja rakennushallituksella. Vuoden 1993 jälkeen terveyskeskussuunnitelmat siirtyivät lääninhallitusten valvottaviksi.
Kansanterveyslain mukaiseen terveyskeskukseen kuuluivat terveysneuvonnan ja paikallisen kansanterveystyön tilat, sairaanhoidon, sairaankuljetuksen, hammashoidon ja kouluterveydenhuollon tilat sekä näitä toimintoja palvelevat hallinto- ja aputilat. Terveyskeskuksen tilat saattoivat sijaita joko yhdessä rakennuksessa tai hajautettuina eri puolilla kuntaa tai kuntainliittoa.
Terveyskeskusten koko ja terveysasemille sijoitettavat toiminnot määräytyivät alueen väestöpohjan ja olemassa olevien palveluiden perusteella. Terveysasemat pyrittiin sijoittamaan hyvien liikenneyhteyksien varsille.
Monikäyttöisyys ja joustavuus sekä eri toimintayksiköiden ja tilojen väliset sujuvat yhteydet olivat toiminnallisen suunnittelun tavoitteita. Uuden rakennustyypin suunnittelua ohjeistettiin eri vaiheissa. 1970-luvulta 1980-luvun puoliväliin rakennettujen terveysasemien arkkitehtuuria leimaavat tehokkuuden tavoittelu ja elementtirakentamiselle tyypilliset piirteet. 1980-luvulta alkaen hoitoympäristöjen viihtyisyyteen alettiin kiinnittää huomiota.
Terveyttä kaikille – terveyskeskukset 1970-luvulta 1990-luvulle selvittää miksi, miten ja minne terveyskeskuksia rakennettiin. Se tarjoaa tietoa taustoista ja rakennustyypin ominaisluonteesta sekä keskeisistä piirteistä.