Suomalaiset huoltoasemat toisen maailmansodan jälkeen

Riitta Niskanen

Viime vuosisataa on luonnehdittu vauhdin ja liikkeen tilaksi, jatkuvaksi ajan ja paikan muutokseksi. Futuristikirjailija Filippo Marinettin sanoin: moottori monisti ihmisen.(1 Huoltoasema on kuva 1900-luvusta. Rakennustyyppi on ikuisessa muutoksessa, vaikea määritellä ja hankala tutkia. Se seuraa liikennevirtoja, kaupan lakeja ja viihteen muoteja. Ja pystytetään taas toisaalle.

Kansainvälistä taustaa

Huoltoasemien⁽² kehitys alkoi 1900-luvun alussa bensiinipumpuista, joita sijoitettiin kauppojen pihoille, teiden varsille ja toreille. Tunnukseksi alkoivat muodostua ympäristöä leimaavat öljy-yhtiön mainokset, näyttävä julkisivu sekä tiukka, työntekijän tilat ja varastot käsittävä tilaohjelma.⁽³ Arkkitehtuuri oli kirjavaa.⁽⁴

Erilaiset tyyppiasemakokeilut alkoivat 1920-luvulla sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa. Asemien tunnuspiirteeksi muodostuivat mielikuvitukselliset, kookkaat katokset, joiden vaikutteet ovat paljolti ajan lentokonemuotoilussa. Monet tähtiarkkitehdit olivat luomassa öljy-yhtiöiden uutta estetiikkaa.⁽⁵

Standardointi eteni toisen maailmansodan alla. Asemista tuli yksinkertaisia suorakaiteita. Myös piha-alue muuttui bensamyynnin itsepalvelun yleistyessä. Ravintoloiden ja viihteen osuus palveluista kasvoi.⁽⁶ Aseman näkyvyys oli olennaista. Kookkaat mainospylväät olivat keino pyydystää asiakas maantieltä. Pylväät palvelivat yöllä ja päivällä, kaukaa ja läheltä, kirjaimin, kuvin ja vahvoin valoin.⁽⁷

Suomi ja autoistuminen toisen maailmansodan päätyttyä

Suomalainen bensa-asemahistoria noudattelee amerikkalaisia ja keskieurooppalaisia suuntaviivoja vuosikymmenen viiveellä. Bensaa kaupattiin maassamme ensi kertaa vuonna 1900. Autoistuminen sai vauhtia vuoden 1921 tielaista, jolla tienpito siirrettiin valtiolle. Bensapumput, sitten bensakioskit alkoivat levitä hyville liikepaikoille. Kioskeja rakennettiin 1950-luvulle asti. Ensimmäiset bensa-asemat rakennettiin Tampereelle vuonna 1929. Ne palvelivat samalla linja-autoasemina. Bensa-asemien ja linja-autoasemien yhteys kaupunkirakenteessa onkin suomalaisen liikennehistorian piirre.⁽⁸

Huoltoasemien tyylikehitys kävi kansainvälisten esikuvien mukaisesti klassismista funktionalismiin. Uskaliaan suuret, arkkitehtonisesti hiotut katokset toimivat katseenvangitsijoina. Suomessakin nimekkäät arkkitehdit kiinnostuivat uudesta rakennustyypistä.⁽⁹

Sodan päätyttyä bensaa säännösteltiin aina vuoteen 1949, ja suuri osa huoltoasemista sekä noin puolet autoista oli puolustusvoimien hallussa. Bensaa oli vaikea saada valuuttapulan vuoksi, ja autoissa käytettiin häkäpönttöjä. Bensa-asemia ei juuri rakennettu. Säännöstelyn loppuminen aiheutti melkoisen pyrähdyksen: vuonna 1950 Suomessa oli noin 60 000 autoa ja 219 asemaa, viisi vuotta myöhemmin runsaat 140 000 autoa ja 537 asemaa.⁽¹⁰

1950-luvun vauhdikas kehitys

Autot alkoivat 1940-luvun lopulla lisääntyä ja teiden kunto kohentua. 1910-luvulla Yhdysvalloissa kehitetty bensa-asema käsitti maanalaisen bensiinisäiliön, pumput ja mittarit sekä rakennuksen, joka oli vähimmillään työtila ja varasto. Rakennustyyppi kopioitiin sellaisenaan Suomeen. Myös arkkitehtuuri oli kansainvälisiä. Pyöristetyin kulmin varustettu funkkisasema oli suosittu meilläkin. Asemat rakennettiin keskeisille paikoille kaupunkikeskustoihin, korttelirakenteen sisään.⁽¹¹

Kilpailu oli kovaa. 1950-luvun myyntivaltti oli tekniikka.⁽¹² Asemat alkoivat myydä myös varaosia. Tämä vaati lisätilaa samoin kuin huoltohallit, joiden mitoituksen määräsivät nosturi ja rengaskone.⁽¹³

Öljy-yhtiöt, erityisesti Shell, kilpailivat myös arkkitehtuurilla. Arkkitehti Aarne Ervi suunnitteli 1930-luvun lopulta aina 1960-luvulle Shellille kymmenkunta asemaa sekä yhden Essolle. Silmä kiinnittyy rationaaliseen otteeseen, jota maustavat poikkeuksellisen lennokkaat katokset.⁽¹⁴ Arkkitehdit Tarja Salmio-Toiviainen ja Esko Toiviainen työskentelivät Essolle 1940- ja 1950-luvulla.⁽¹⁵

Vuonna 1952 olympialaisiin valmistunut, arkkitehti Bertel Gripenbergin suunnittelema Helsingin Tullinpuomin Shell oli maamerkki, katujen muodostamaan kolmioon huolella sovitettu luomus. Asema poikkesi ajan huoltamoestetiikasta monin tavoin: se oli harjakattoinen ja sangen kookas, ennemminkin talo kuin laatikko. Huoltohalli oli selvästi erillinen, toimintojaan ilmeikkäästi kuvastava rakennus.⁽¹⁶

Helsingin Haagan Shell vuodelta 1955 oli niin ikään arkkitehtoninen poikkeus, Aarno Ruusuvuoren käsialaa. Asemaa jäsensivät valtavat teräsbetoniset kehäpalkit, jotka ovat sen rakennustaiteellinen ydin.⁽¹⁷ Vahvan rakenteellinen ote ja kaunistelematon koko ilmentävät uljaasti uutta moottoriaikaa.

Yksilöllinen arkkitehtuuri alkoi 1950-luvulla antaa sijaa tyyppiratkaisuille. Shell järjesti tyyppiasemakilpailun vuonna 1956, Esso vuonna 1959. Esson asemia oli rakennettu amerikkalaisin piirustuksin, ja niille oli vaikea saada lupia, koska rakennusnormit poikkesivat suomalaisista. Kilpailujen tavoitteena oli myös luoda tunnistettava yrityskuva sekä tuttu ympäristö, joka oli huoliteltu ja siisti. Asema sijaitsi yleensä vuokratontilla, joten sen tuli olla nopeasti pystytettävissä ja purettavissa. Vaatimuksena oli lisäksi muunneltavuus ja joustavuus.⁽¹⁸

Heikki Sirenin Shell-asematyypit levisivät 1950-luvun lopun ja seuraavan vuosikymmenen kuluessa koko Suomeen. Vuonna 1958 valmistunut Herttoniemen Shell oli ensimmäisiä. Se noudattaa arkkitehdin kilpailuehdotusta. Kuva: Siren Arkkitehdit Oy.

Shellin neljälle suunnittelijalle suunnatun kutsukilpailun voitti arkkitehti Heikki Siren.⁽¹⁹ Ratkaisu perustui suuriin ikkunoihin. Julkisivut olivat vaaleaa kahitiiltä, mutta materiaalia saattoi vaihtaa. Aseman sisältä loistava valo oli arkkitehtuurin olennainen osa, asiakkaita kutsuva, tekniikkaa korostava tekijä. Myymälän ja korjaamohallin keskinäisiä suhteita ja sijaintia oli helppo muunnella.⁽²⁰

Esson kilpailussa menestyivät arkkitehtiylioppilaat Pirkko ja Arvi Ilonen. Voittaja muistuttaa Shelliä, ja läpinäkyvyys on sen kantava idea. Teräsrunkoinen kevytbetonirakenne antoi mahdollisuuden siirtää ja laajentaa rakennusta.⁽²¹

Sekä Shellin että Esson tyyppien taustalla voi nähdä kansainvälisiä esikuvia, kuten Jean Prouvén Ranskassa 1951 ja Willem Dudokin 1953 Hollannissa Essolle suunnittelemat teräskehikkoasemat. Sirenit ovatkin kertoneet lähtökohdikseen pelkistetyn modernismin ja perinteisen japanilaisen arkkitehtuurin,⁽²² mikä Shellin asemia katsoessa vaikuttaa ilmeiseltä.

Arkkitehtiopiskelijat Pirkko ja Arvi Ilonen voittivat Esson tyyppipiirustuskilpailun 79 ehdotuksen joukosta. Kulosaaren Esso Helsingissä rakennettiin vuonna 1959. Se oli ensimmäinen lajissaan. Myöhemmin Ilosten tyyppejä muunneltiin eri tarpeisiin ja tiloihin kymmeniä. Rakennukset olivat matalia, tasakattoisia ja pelkistettyjä. Kuva: Arvi Ilosen kokoelma.

Tyyppipiirustuksia muunneltiin olosuhteiden ja paikkakunnan vaatiman volyymin mukaan. Perustyypin variaatioita Shellin huoltamoista vuonna 1959 laaditussa piirustuksessa. Kuva: Elinkeinoelämän keskusarkisto.

Huoltoasema-alueet olivat muutoksessa muutoinkin. Tyyppiasemien ohella maisemaa muokkasivat aikaisempaa avonaisemmat mittarikentät. Katokset ja niitä kannattavat pylväät hävisivät huoltamoarkkitehtuurista, koska asemien mittaritekniikka parani eikä enää tarvinnut sääsuojaa. Uudet pistoolikahvamittarit olivat myös aikaisempaa matalampia, joten näkyvyys parani. Suursuosioon nousseet mopedit toivat runsaasti lisää liikennettä huoltamoille ja niiden pihoille.⁽²³

Huoltoasemapalvelujen kasvu 1960-luvulla

Sirenien ja Ilosten samoin kuin Esson kilpailussa toiseksi tulleen arkkitehti Pentti Riihelän tyyppiasemia rakennettiin 1960- ja 1970-luvuilla kymmeniä. Iloset uudistivat tyyppiasemansa vuonna 1967.⁽²⁴ Teboil käytti myös tyyppiratkaisua, amerikkalaista, arkkitehti Walter Dorwin Teaguen 1930-luvulla Texacolle suunnittelemaa virtaviivaista, pyöreänurkkaista mallia. Union, Kesoil ja Gulf kehittivät 1960-luvun alkupuolella kukin nopeasti koottavan elementtiaseman.⁽²⁵ Niissä oli Esson ja Shellin niukkaa muodonantoa ja suuria lasipintoja, mutta ei samaa tyylikkyyttä.

Bensa-asemia rakennettiin runsaasti. 1960-luvun alussa asemia oli noin tuhat, kymmenen vuotta myöhemmin yli kaksinkertaisesti. Verkosto kattoi koko Suomen. Henkilöautoja oli 163 000, ja vuosikymmenen kuluessa määrä yli nelinkertaistui. Huoltamot uurastivat nuorison harrastuksen, käytettyjen autojen kimpussa. Maaseudun bensapumppuja alettiin korvata huoltoasemilla, jotka saattoivat olla pikkupaikkakunnilla ensimmäisiä moderneja rakennuksia. Maalaisaseman mitoitusta säätelivät paljolti maatalouskoneet. Tiet kohenivat, vapaa-aika ja matkailu lisääntyivät, joten asemia tarvittiin myös maanteiden varsilla. Asemien määrä kasvoi 1960-luvun lopussa huippuunsa, noin kahteen tuhanteen.⁽²⁶

Kahvioita oli kokeiltu jo 1950-luvun lopulla, mutta seuraavalla vuosikymmenellä ne vakiintuivat. Maaseudulla tämä tarkoitti maineikasta huoltoaseman baaria.⁽²⁷ Kahvilalla oli tärkeä osa aseman pääjulkisivussa. Kahvion vaatima tila saattoi kasvaa lähes puoleksi aseman kokonaispinta-alasta.⁽²⁸ Myös huoltopalvelut lisääntyivät, sen sijaan tankkauksessa alkoi yleistyä itsepalvelu.⁽²⁹

Öljykriisin ja ympäristöherätyksen 1970-luku

Gulf kiri 1970-luvun huoltamolaatikoitten joukossa arkkitehtuurikisan huipulle ottamalla käyttöön arkkitehti Matti Suurosen suunnittelemia uuden avaruusajan muovihuoltoasemia. Suuronen oli jo esitellyt lentävää lautasta muistuttavan Futuro-muovitalon, joita käytettiin muun muassa kahvioina joillakin huoltamoilla. Futuron suosio innoitti hänet suunnittelemaan Casa Finlandia -tuotesarjan, joka käsitti eri käyttöön tarkoitettuja rakennuksia, myös huoltoasemia. Niitä oli tarjolla eri kokoisina, ja asiakas sai valita myös värin. Suuronen suunnitteli myös sisustuksen muovipöydät ja -tuolit.⁽³⁰

Öljykriisi nosti polttoaineiden hintaa 1970-luvun alussa. Kasvava autokanta, liikenneturvallisuus, saasteet ja maisemavauriot alkoivat herättää julkista keskustelua.⁽³¹ Pelko tulevaisuudesta valtasi huoltoasema-alan. Ratkaisu oli palvelujen monipuolistaminen. Baari kasvoi sivuosasta päätekijäksi, ja liikekonseptit hiottiin tarkasti. Jokaisella öljy-yhtiöllä oli oma ilme. Asemien tilajako muuttui kahviloiden ja lisääntyvien myyntitelineiden myötä. Keskioluesta tuli monen aseman pelastus.⁽³²

1970-luvun arkkitehtuuria on usein kuvattu vaatimattomaksi.⁽³³ Tämä koskee myös bensa-asemia. Niiden levitessä kaupunkien ulkopuolelle suunnittelijoiksi ei useinkaan otettu tai saatu arkkitehteja.⁽³⁴ Vanhoja huoltamoja korjattiin, laajennettiin ja muutettiin, ei kuitenkaan aina hellävaraisesti. Arkkitehtuuri ei ollut huoltoasemille tärkeää, minkä 1978 perustettu Suomalainen Energiaosuuskunta SEO julisti periaatteekseenkin.⁽³⁵ Poikkeus oli suunnittelukilpailun järjestänyt Kesoil.⁽³⁶

Ajonopeudet kasvoivat, ja autoilijan huomio oli tärkeä. Katos palasi huoltamoarkkitehtuuriin 1970-luvulla. Sen suunnittelu ei kuitenkaan vaatinut enää mielikuvituksen lentoa, vaan vankan teräskehikon, korkeat muoviseinämät ja valot. Öljy-yhtiön nimi loisti myös kookkaassa pylväässä.⁽³⁷

1980-luku – yksilöllistä huoltamosuunnittelua ja historiaa

Jo 1930-luvulla esitettiin Yhdysvalloissa kysymys, voisivatko huoltoasemat palvella asuinalueiden kauppakeskuksina. Idea ei ottanut tuolloin tulta, mutta joitakin kokeiluja tehtiin Suomessakin.⁽³⁸ 1980-luvulla alkoi jakeluasemien ja kauppakeskusten yhteistyö nousukauden ja kulutusjuhlan imussa.⁽³⁹ Ostamisesta tuli osa vapaa-aikaa, tavaravalikoimat kasvoivat, kauppakeskittymistä tuli monipuolisia pienoismaailmoja. Alko lakkasi rajoittamasta anniskeluoikeuksien määrää, ja ravintolat tulivat jokapojan ulottuville.⁽⁴⁰ Autoilijat olivat oivallinen kohderyhmä. Bensa-asemien oheispalvelut ylsivät lopulta tarjonnan pääosaan. Maaseudulla usein juuri huoltamot olivat ympäristönsä kulutuskeitaita.

Historia valjastettiin huoltamo-, kuten muuhunkin arkkitehtuuriin, ja se on pysynyt suosiossa. Ajan postmodernismilla on liittymäkohtia ilmiöön. Mittarikentät haluttiin häivyttää. Hirsituvat, tornit, pikkuruutuiset ikkunat, vellikellot, tuuliviirit ja sisustustakat herättivät nostalgian. Pihoilla oli heinäkärryjä, karuselleja ja kotoisia kasveja.⁽⁴¹ Huoltamoidenkin historia nostettiin kunniaan: arkkitehti Georg Grotenfelt kumppaneineen suunnitteli Juvan Shellin 1920-luvun lennokkain esikuvin, ansiokkaasti menneisyyden nykypäiväksi tulkiten.⁽⁴²

Yksilölliset asemat palasivat suosioon persoonallisia kulutusvalintoja korostavassa ajassa.⁽⁴³ Markus ja Leena Aaltonen olivat Shellin hoviarkkitehdit 1980- ja 1990-luvulla. Shelliä onkin pidetty rakennustaiteellisilta tavoitteiltaan ajan johtavana huoltamoketjuna.⁽⁴⁴

Vastasuunnan kulkijat olivat E-huoltamo ja SEO. E-huoltamon omaleimaisen tyyppimallin laati arkkitehti Juhani Vainio 1979. Asema oli tarkoitettu pikkupaikkakunnille, ja sen mitoituksessa otettiin huomioon myös raskas ajokalusto. SEO teetti tyyppisuunnitelmat vuonna 1988. Arkkitehti Jorma Salmenkiven työ jäi tosin hyödyntämättä, kun lama ja kylmäasemat tulivat.⁽⁴⁵

1990-luku – huoltoasemasta koko kansan olohuoneeksi

Laki vapautti huoltamoiden myyntivalikoimat vuonna 1991. Elintarvikemyymälöitä perustettiin vauhdilla. Huoltopalveluja ei enää juuri kehitetty, ja monet huoltohallit muutettiin marketeiksi.⁽⁴⁶ Asemien tarjonta kasvoi entisestään, ja samalla kasvoi rakennusten koko. Laakeassa moottoritiemaisemassa autoilijan huomion herättivät mainospylvään ohella ennen kaikkea asemien monimuotoiset, korkeat ja raskaat kattorakennelmat. Katon alla palveluja sai päivittäistavaroista kulttuuriin ja kuntien toimintoihin, uskontokuntien toimipisteissä, tempauksina ja puuhapäivinä. ”Huoltoasemallakin voi viihtyä”, kuului öljy-yhtiöiden uusi strategia.⁽⁴⁶

Vuosikymmenen tapaus alalla oli Janakkalan vuonna 1992 avattu Linnatuuli, joka oli Suomen ensimmäinen valtatien päälle siltarakenteena toteutettu liikenneasema. Arkkitehti Asko Kaipaisen postmodernistinen, yli satametrinen luomus on niin kutsuttu palveluasema, valtion kanssa yhteistyössä kaavoitettu ja rakennettu moottoritien korkeimman luokituksen palvelukeskus.⁽⁴⁸

Arkkitehtonisia kohokohtia oli esimerkiksi Arkkitehtitoimisto Heikkinen – Komosen 1995 valmistunut Teboil Rajahovi. Valtakunnan rajalla Vaalimaalla sijaitseva valtava sininen lieriö oli paikkansa ja vertauskuvansa mittainen, konstruktivistinen rakennelma, joka ei alistunut kaupan rekvisiitalle.⁽⁴⁹ Arkkitehti Juha Ilosen Helsingin historialliseen ympäristöön Hietalahteen vuonna 1997 käydyn kutsukilpailun pohjalta suunnittelema Oasis uudisti ennen kaikkea huoltamoiden monotonisia katoksia. Nesteen asema ja ravintolaosa ovat visuaalisesti tasavertaiset, toisiaan tukevat yksiköt.⁽⁵⁰

ABC! perustettiin 1998, ja se nousi pian ilmiöksi ja massa-ajanvieton symboliksikin. Liikenneasematulokas kasvoi neljässä vuodessa sadan aseman ketjuksi. Taustalla oli kiivas, kansainvälisiin kokemuksiin perustuva kehitystyö. Apuna oli arkkitehti Luc Martinez, jonka taitoja tarvittiin erityisesti pylonin hiomisessa. ABC!-rakennus on aina pitkänomainen, sisäänkäynnin korostama laatikko. Sen pohja perustuu henkilökunnan nopeimman ja käytännöllisimmän liikennöinnin pohjalta suunniteltuihin moduuleihin, joita hyödynnetään tilatarpeen mukaan. Aseman tulee käsittää ainakin polttoainejakelu, iso ravintola, marketti, kioski ja runsaasti käymälöitä. Ulko- ja sisätila toistavat samoja kelta-vihreä-oransseja värejä, jotta ne painuvat asiakkaiden mieleen. Ulkoarkkitehtuurissa voidaan soveltaa paikallisia rakennuspiirteitä.⁽⁵¹

Mitä on huoltoasema-arkkitehtuuri?

Ihmisen ympäristösuhteen perusta on tuttuus. Hän luo tutkijoiden sanoin henkilökohtaisen kehän, jolla hän sovittautuu paikkaan, kehittää suhteensa siihen ja suunnittelee toimintansa siinä.⁽⁵² Bensiiniasema oli 1900-luvun taitteessa uusi rakennustyyppi. Alusta asti tavoitteena oli tutustuttaa tulokas asiakkaisiin, saada hänet kotiutumaan. Sodanjälkeinen standardointi tähtäsi tähän öljy-yhtiön arkkitehtuurin ja tunnusvärien toistolla. Yksi ja sama malli loi tuttuudentunteen, joka toi asiakkaan aina takaisin. 1900-luvun lopulla alettiin arvostaa asiakkaan yksilöllisyyttä, ja hänelle tarjottiin uudenlaisia mielihyvän kipinöitä. Avuksi otettiin historia, nostalgia ja kodikkuus.

Kaupunkikeskustojen asemat ovat poistuneet käytöstä uusien liikennevirtojen ja ympäristönormien paineissa. Huoltamot ovat vähitellen siirtyneet maanteiden varsille. Samalla asemien tarvitsema maa-ala on kasvanut. Niiden paikoituskentät ovat laajenneet, kun polttoainetankkaus ei enää ole huoltoasemakäynnin ainoa syy. Autoilija virkistäytyy ja rentoutuu, ja auto seisoo odottamassa.

Maantieympäristössä huoltoaseman elinehto on autoilijan huomio. Räikeät valot havahduttavat, mutta 1990-luvulla alettiin kunnioittaa myös maiseman ja rakennusten sopusointua. Tielaitoskin alkoi vaatia laatua.⁽⁵³ Vastakkaisia tavoitteita on ollut vaikeaa sovittaa toisiinsa, minkä suomalainen liikennemaisema osoittaa havainnollisesti.

Asemia muutetaan ja puretaan asiakkaan tarpeiden ja niitä syöttävien yrittäjien ehdoilla. 1940-luvun bensa-asemia on jäljellä vähän, 1950-luvun tyyppimallit on muokattu jo monesti. 1900-luvun lopulla asemien koko kasvoi, ja niitä muunneltiin ennen kaikkea oheisliiketoiminnan ehdoilla. Inventoinnit eivät ole saaneet oikein otetta huoltoasemista. Suojelu on tietopohjan puuttuessa hankalaa.⁽⁵⁴

Kehitys on 1900-luvun kuluessa käynyt kaupan edessä seisovista bensiinipumpuista jakelukioskeihin ja huoltoasemiin. Nyt tankkaus on palannut juurilleen. Pumput seisovat jälleen kaupan edessä.

Kirjoittaja

Riitta Niskanen on tutkija ja Helsingin yliopiston taidehistorian dosentti.

Viitteet

⁽¹ Dimendberg 2006, 116–119.

⁽² Tässä tutkimuksessa huoltoasemalla tarkoitetaan rakennusta, jossa on vähintään asiakkaille varattua myyntitilaa, varasto, mahdollisesti asiakaskäymälä ja huoltotilaa. Bensiinikioski oli puolestaan pieni, yleensä lämmittämätön koju, joka oli tarkoitettu ainoastaan henkilökunnalle.

⁽³ Ensimmäinen varsinainen bensan jakelua varten pystytetty rakennus lienee ollut Central Oil Companyn huoltoasema Flintissä, Yhdysvalloissa vuonna 1910. Caccia 2009, 60–63.

⁽⁴ Asema-arkkitehtuuri tarjosi esimerkiksi sfinksejä, pagodeita, myllyjä. Erityisen suosittu oli pientä kodikasta taloa mukaileva amerikkalaistyyli, joka levisi myös Eurooppaan. Sen toivottiin antavan turvallisuudentunnetta liikenteen ahdistamille autonkuljettajille. Liebs 1985, 100–101; Caccia 2009, 63.

⁽⁵ Monet nimiarkkitehdit kiinnostuivat uudesta rakennustyypistä. Muiden muassa Frank Lloyd Wright, Ludwig Mies van der Rohe, Raymond Loewy, Arne Jacobsen, Rudolph Schindler ja Jean Prouvé suunnittelivat öljy-yhtiöiden arkkitehtuuria. Liebs 1985, 101, 110; Cohos-Newman 1990, 88–89; Caccia 2009, 62–66, 70–71, 117; Deschermeier 2013, 246–247.

⁽⁶ Liebs 1985, 104, 107–108, Caccia 2009, 75.

⁽⁷ Venturi, Scott Brown & Izenour 1977, 51–52.

⁽⁸ Tampereelle perustettiin kahden kilpailevan yrityksen Nobel-Standardin ja Masutin asemat vuonna 1929. Asemat suunnitteli arkkitehti Bertel Strömmer. Viitaniemi 1993, 17–18, 20; Piltz 2000a, 37; Bergholm 2001, 67–68; Vesterinen 2011, 9, 11, 16.

⁽⁹ Ainakin Otto-Iivari Meurmanin, Bertel Strömmerin, Gösta Juslénin, Erkki Huttusen, Alvar Aallon, Aarne Ervin, Georg Jägerroosin ja Heimo Riihimäen sotaa edeltävään tuotantoon sisältyy bensa-asemia. Kertomus Lahden kaupungin kunnallishallinnosta vuonna 1937 1940, 318–330; Kunnas 1985, 139; Jokinen 1993, 60; Koskivaara 1995, 8; Alvar Aalto, arkkitehti 1898–1976 1999, 13, 17–18; Johansson, Klami & Paatero 2010, 174.

⁽¹⁰ Bensiinitilanne, Moottori 3/1946, 1; Mitä Suomen Automobiili klubi tahtoo, Moottori 4–5/1946, 1; Lindgren 1947, 18; Piltz 2000a, 43; Bergholm 2001, 70; Vesterinen 2011, 31, 35–36, 48–49.

⁽¹¹ Piltz 2000a, 37, 39, 43.

⁽¹² Ks. esim. Shellin uusi huoltoasema avattiin Lahdessa, Moottori 8–9/1950; Uusi suurhalli, Moottori 4/1951, 5.

⁽¹³ Laitinen 2011, 197–198.

⁽¹⁴ Raportti rakennetusta ympäristöstä 1970, 160–161, 163; Johansson, Klami & Paatero 2010, 174, 176–177; Oy Shell Ab:n kokoelmat, Suomen elinkeinoelämän keskusarkisto ELKA.

⁽¹⁵ Juhana Lahden sähköposti Riitta Niskaselle 20.9.2021.

⁽¹⁶ Bertel Gripenbergin 17.4.1951 signeeraamat Tullinpuomin Shellin piirustukset, Arkkitehtuurimuseo.

⁽¹⁷ Ilvessalo 2020, 4, 20. Asema oli esillä vuoden 1958 Suomi rakentaa -näyttelyssä. Suomi rakentaa 2 1958, 13.

⁽¹⁸Arvi Ilosen sähköposti Riitta Niskaselle 7.6.2021; Huoltoasemien standardisoinnista, Näkinkenkä 2/1958, 13; Piltz 2000a, 44.

⁽¹⁹ Heikki Sirenin ohella Shellin kilpailuun oli kutsuttu arkkitehdit Aarno Ruusuvuori, Bertel Gripenberg ja K.A. Pinomaa. Kilpailussa vaadittiin kaksi huoltoasematyyppiä, 3–4 mittarin, 1–2 huoltohallin ja myynti-, varasto- ja sosiaalitilat sekä 4–6 mittarin, 3–4 huoltohallin ja myynti-, varasto- ja sosiaalitilat käsittävä suunnitelma. Kilpailussa jaettiin ainoastaan ensimmäinen palkinto, eikä muita kilpailijoita asetettu paremmuusjärjestykseen. Oy Shell Ab:n kokoelmat, Vuoden 1956 arkkitehtuurikilpailun aineisto, Suomen elinkeinoelämän keskusarkisto ELKA.

⁽²⁰ Suomen liike-elämän arkkitehtuuria 1959, 96–97; Auer & Sario 1986, 74; Heikki Sirenin 17.7.1957 signeeraamat Herttoniemen Shellin piirustukset, Siren Arkkitehdit Oy; Heikki Sirenin 21.4.1960 signeeraamat Shellin Huoltoasema tyyppi Y:n piirustukset, Siren Arkkitehdit Oy; Oy Shell Ab:n kokoelmat, Vuoden 1956 arkkitehtuurikilpailun aineisto, Suomen elinkeinoelämän keskusarkisto ELKA.

⁽²¹ Ilonen & Ilonen 1966, 8–11.

^{(2 2}Standertskjöld 2020, 31–32.

⁽²³ Liebs 1985, 103, 110; Vesterinen 2011, 52–53, 55. Huoltohallejakin tyypitettiin, ja diplomi-insinööri Olavi Lindqvistin, Autoalan keskusliiton 1952 järjestämän kilpailun voittajan ehdotus paransi esimerkiksi hallien valaistusolosuhteita, ilmastointia ja ergonomiaa. Ilvessalo 2020, 25–26.

⁽²⁴ Vesterinen 2011, 55, 142; Arvi Ilosen signeeraamat, päiväämättömät Esson kilpailupiirustukset, Arkkitehtuurimuseo. Pentti Riihelän Esso-tyyppi oli Shelliä ja Ilosten Essoa selvästi rakenteellisempi. Teräsrunko kannatti rakennuksen ulkopuolella seinäelementtejä, jotka oli valmistettu polyesterihartsista. Asemasta oli kehitetty versio, joka jakaantui kahteen osaan, välissä katos. Näköyhteydet olivat mahdollisimman ihanteelliset. Suomi rakentaa 4 1970, 90. Sirenien viimeiset tyyppiasemat rakennettiin 1972. Siren 2020, 137. Tyyppiasemamainen, mutta kuitenkin teema ja variaatio -periaatteella toteutettu oli Irma ja Matti Aaltosen TB:lle 1960–1964 suunnittelema huoltoasemasarja, joka muistuttaa suuresti Shellin tyyppiasemaa. Niitä rakennettiin Ivaloon, Heinolaan, Maarianhaminaan ja useita Helsinkiin. Haastattelutieto Antti Aaltonen 21.9.2021; Irma ja Matti Aaltosen 1960–1964 signeeraamat TB:n huoltamoiden piirustukset, Arkkitehtuurimuseo.

^{(2 5}Vesterinen 2011, 49, 80.

⁽²⁶ Piltz 2000a, 44; Vesterinen 2011, 58–59, 75, 80.

⁽²⁷ Piltz 2000a, 44.

⁽²⁸ Ks. esim. Arvi Ilosen signeeraamat, päiväämättömät Esson kilpailupiirustukset, Arkkitehtuurimuseo.

⁽²⁹ Ensimmäiset itsepalveluasemat olivat Helsingin Kivelänkadun Union ja Turun Satakunnantien Shell, joka oli ensimmäinen varta vasten itsepalvelutankkaukseen suunniteltu asema. Auer & Sario 1985, 102; Vesterinen 2011, 84.

⁽³⁰ Ensimmäinen asema sijoitettiin Lempäälään vuonna 1969. Suurosen Gulfeja pystytettiin kaikkiaan puolisen tusinaa, muun muassa Saarijärvelle, Tampereelle, Vantaalle ja Kemiin. Casa Finlandioita ei ollut suunniteltu ainoastaan huoltamoiksi. Niitä tarjottiin myös muun muassa kesämökeiksi, näyttelypaviljongeiksi ja ravintolakäyttöön. Casa Finlandia sai myös kansainvälistä menestystä, ja sitä myytiin muun muassa Neuvostoliittoon 1970-luvulla. Koskivaara 1995, 16; Home & Taanila 2002, 26–29; Laitinen 2011, 207–208; Hautajärvi 2018a, 65–66.

⁽³¹ Piltz 2000a, 45; Nikula 2005, 166.

⁽³² Piltz 2000a, 46.

⁽³³ Ks. esim. Nikula 2005, 166, 170.

⁽³⁴ Koskivaara 1995, 18; Hautajärvi 2018b, 71. Myös Museoviraston aluevastuumuseoille touko-kesäkuussa 2021 suuntaama kysely bensa-asemien inventointitilanteesta paljastaa suunnittelijoiden ammattikuvan moninaisuuden.

⁽³⁵ Laitinen 2008, 13, 72.

⁽³⁶ Kesoil järjesti kutsukilpailun viidelle arkkitehdille 1979 tavoitteenaan yhtenäistää rakennuskantansa, kohottaa arkkitehtonista tasoa, parantaa identiteettiään ja erottuakseen muista. Arkkitehti Erkki Kairamo ja arkkitehti Matti K. Mäkinen saivat jaetun toisen palkinnon, ensimmäistä ei annettu. Tuomaristo katsoi, että millekään ehdotukselle ei ole syytä tarjota jatkosuunnittelutoimeksiantoa. Erkki Kairamon signeeraamattomat, päiväämättömät Kesoilin kutsukilpailuluonnokset; Kesoil huoltoasemakilpailun arvostelupöytäkirja 10.5.1979, Arkkitehtuurimuseo.

⁽³⁷ Piltz 2000a, 46–47.

⁽³⁸ Caccia 2009, 74–75. Suomalaisia kokeiluja, ks. esim. Kertomus Lahden kaupungin kunnallishallinnosta vuonna 1937 1940, 318–330; Aarne Ervin 5.7.1938 signeeraamat Lahden Rauhankadun Shellin piirustukset, Arkkitehtuurimuseo.

⁽³⁹ Muun muassa Rautakirja ilmoittautui huoltamomarkkinoille ja kertoi olevansa vuosisataisen kievariperinteen jatkaja. Perustana oli 1892 Viipurissa perustettu kauppaliike Eurostrada, joka yritysostoin ja kasvojenkohotuksin muovattiin pääväylien liikennevirroille. Ensimmäinen Eurostrada oli Lahden Taukotuuli 1984, sitten Orimattilan Tuuliharja ja Keminmaan Tupasvilla. Ketju levisi vahvasti 1990-luvulla. Union-R-asema, Moottori 11/1985, 25; Piltz 2000b, 47, 50–51.

⁽⁴⁰ Mäenpää 2004, 298–299, 305.

⁽⁴¹ Ks. esim. Auer & Sario 1985, 119; Aaltonen & Aaltonen 1987a, 70–73; Aaltonen & Aaltonen 1987b, 74–76; Teittinen 1994, 15; Laitinen 2011, 362; Vesterinen 2011, 102–103; https://matinjaliisanasema.fi/site/vaiheet. Uusvanhojen asemien vastapainoksi rakennettiin myös korostetun moderneja asemia. Esimerkiksi Esson asemista kolmasosa maalattiin mustiksi. Piltz 2000a, 47.

⁽⁴² Grotenfelt 1990, 46–48.

⁽⁴³ Auer & Sario 1985, 119; Mäenpää 2004, 302.

⁽⁴⁴ Aaltonen & Aaltonen 1987a, 70–73; Aaltonen & Aaltonen 1987b, 74–76; Aaltonen & Aaltonen 1991, 82–85; Piltz 2000a, 47.

⁽⁴⁵ Sekä SEO:n että E-huoltamon tyyppiasemat ovat voimakkaan rakenteellisia, kevein elementein koottavia, muunneltavia. Kantavat rakenteet ovat osa ulkoarkkitehtuuria. SEO:n suunnitelmassa on suuri diagonaalinen katos. E-tyyppihuoltamoita rakennettiin ainakin Nastolaan, Lieksaan, Jämsänkoskelle ja Sodankylään. Suomi rakentaa 6 1981, 166–167; Vainio 1981, 40–41; Laitinen 2008, 33, 63–64.

⁽⁴⁶ Kuosmanen 1992, 10–11; Piltz 2000a, 49; Vesterinen 2011, 116.

⁽⁴⁷ Ks. esim. Nurmela 1993, 53; Kolehmainen 2010, 19–22; https://www.tuulonen.fi/lisapalvelut/historia; https://yle.fi/aihe/artikkeli/.... Esimerkiksi Sharon Zukin on todennut, että kulttuurin, kuten museoiden, gallerioiden, taidepajojen sijoittaminen kauppakeskuksiin ontaloudellisesti edullista. Kulttuuri nostaa paikan sosiaalista statusta. Zukin 1998, 22–23.

⁽⁴⁸ Linnatuulen jälkeen seuraava palveluasema, niin ikään siltarakenne, oli Heinolan Tähtihovi, suunnittelijana Arkkitehtuuritoimisto Reijo Lairto. Vuonna 2010 palveluasemia oli kaikkiaan kahdeksan. Palveluasemat on tarkoitettu pääosin moottoriteiden varsille, paikkoihin, joista palvelut ovat uusien tiejärjestelyjen mukana kadonneet. Valtio osallistuu palveluasemien sijoituspäätöksiin ja liikenneväylien rakentamiseen. Kolehmainen 2010, 14–15; Vesterinen 2011, 117.

⁽⁴⁹ Teboil Rajahovi 1996, 42–49.

⁽⁵⁰ Ilonen 2001, 73–75.

⁽⁵¹ Ensimmäinen ABC!-asema rakennettiin Kouvolan Uttiin 1998. Haastattelutieto Harri Strandén 30.8.2021; Laitinen 2011, 263; Vesterinen 2011, 120–121.

⁽⁵² Haapala 1998, 114–115.

⁽⁵³ Tielaitos teetti 1990-luvulla muun muassa kallioleikkausten, siltarakenteiden, alikulkutunneleiden, liittymien, opasteiden ja sähkölinjojen estetiikkaa parantavia suunnitteluprojekteja. Ks. esim. Karttunen 1993, 41.

⁽⁵⁴ Museoviraston huoltoasemakysely alueellisille vastuumuseoille, kevät – kesä 2021.

Lähteet

Painetut lähteet ja kirjallisuus

Aaltonen, Markus & Aaltonen, Leena 1987a. Shell-Liljendal. Arkkitehti 4–5/1987.

Aaltonen, Markus & Aaltonen, Leena 1987b. Shell-Hirvaskangas. Arkkitehti 4–5/1987.

Aaltonen, Markus & Aaltonen, Leena 1991. Shell-Jämsä. Arkkitehti 4–5/1991.

Alvar Aalto, arkkitehti 1898–1976. Helsinki: Rakennustieto ja Alvar Aalto Säätiö 1999.

Auer, Jaakko & Sario, Jorma 1985. 75 vuotta Shellistä. Helsinki: Oy Shell Ab.

Bensiinitilanne. Moottori 3/1946.

Bergholm, Tapio 2001. Suomen autoistumisen yhteiskuntahistoriaa. Teoksessa Viettelyksen vaunu. Autoilukulttuurin muutos Suomessa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 841. Toim. Kalle Toiskallio. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Caccia, Susanna 2009. Architecture in Motion. Pisa: Edizioni ETS.

Cohos-Newman, Phyllis 1990. Mies van der Rohe's Esso Service Station on Nun's Island, Montreal. SSAC Bulletin 15:4.

Dimendberg, Edward 2006. The kinetic icon: Reyner Banham on Los Angeles as mobile metropolis. Urban History 33:1.

Deschermeier, Dorothea 2013. The Agip Service Station as a Symbol for the Italian Economic Miracle. Teoksessa Proceedings of the 12th International Docomomo Conference. Helsinki: do.co,mo.mo_.

Grotenfelt, Georg 1990. Shell-Juva. Arkkitehti 6/1990.

Haapala, Arto 1998. Strangeness and Familiarity in the Urban Environment. Teoksessa The City as Cultural Metaphor. Studies in Urban Aesthetics. International Institute of Applied Aesthetics vol. 4. Ed. Arto Haapala. Lahti: International Institute of Applied Aesthetics.

Hautajärvi, Harri 2018a. Viimeiset muovihuoltoasemat. Arkkitehti 4/2018.

Hautajärvi, Harri 2018b. Autojen ja huoltoasemien Suomi. Arkkitehti 4/2018.

Home, Marko & Taanila, Mika 2002. Metsämaisemasta minareettien äärelle – Futuron tie suomalaisesta hiihtomajasta kansainväliseksi taideobjektiksi. Teoksessa Futuro. Tomorrow´s House from Yesterday. Tulevaisuuden talo menneisyydestä. Ed. / toim. Marko Home & Mika Taanila. Helsinki: Desura Oy Ltd.

Huoltoasemien standardisoinnista. Näkinkenkä 2/1958.

Ilonen, Juha 2001. Terästä telakan laidalla. Arkkitehti 4/1996.

Ilonen, Pirkko & Ilonen, Arvi 1966. Teräsrunko tyyppihuoltoaseman rakenteellisen kehittelyn pohjana. Arkkitehti 1–2/1966.

Johansson, Eriika; Klami, Noora & Paatero, Kristiina 2010. Työluettelo. Teoksessa Tilaa ihmiselle. Aarne Ervi. Toim. Eriika Johansson; Juhana Lahti & Kristiina Paatero. Helsinki: Suomen rakennustaiteen museo.

Jokinen, Teppo 1993. Erkki Huttunen 1901–1956 arkkitehti. Abacus ajankohta 3. Toim. Riitta Nikula & Kristiina Paatero. Helsinki: Suomen rakennustaiteen museo.

Karttunen, Asko 1993. Suomen maisema ei anna sijaa fantasian tavoittelulle. Moottori 7/1993.

Kertomus Lahden kaupungin kunnallishallinnosta vuonna 1937. Lahti: Lahden kaupunki 1940.

Kunnas, Veikko 1985. Bensiiniasema-arkkitehtuuria 1920- ja 1930-luvun Helsingissä. Teoksessa Narinkka. Helsingin kaupunginmuseon vuosikirja 1985. Helsinki: Helsingin kaupunginmuseo.

Kuosmanen, Markku 1992. Tuonnin vapauttaminen selkeytti bensiinikaupan. Moottori 5/1992.

Laitinen, Hannu 2008. Suomalainen tarina. Lahti: Value Set Oy.

Laitinen, Hannu 2011. Veijo Esson jäljillä. SBL ry 50 vuotta 1961–2011. Mäntsälä: Value Set Oy.

Liebs, Chester H. 1985. Main Street to Miracle Mile. New York: Little, Brown and Company.

Lindgren, S. O. 1947. Pilkekäyttöiset autot bensiinikäyttöisiksi. Moottori 1/1947.

Mitä Suomen Automobiili klubi tahtoo. Moottori 4–5/1946.

Mäenpää, Pasi 2004. Kansalaisesta kuluttajaksi. Teoksessa Suomen kulttuurihistoria 4. Koti, kylä, kaupunki. Päätoim. Laura Kolbe. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi.

Nikula, Riitta 2005. Suomen arkkitehtuurin ääriviivat. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava.

Nurmela, Otto A. 1993. Huoltoasemallakin voi viihtyä. Moottori 4/1993.

Piltz, Martti 2000a. Tienvarren palvelut. Teoksessa Matkalla jossain Suomessa. Päätoim. Kimmo Levä. Hämeenlinna: Karisto Oy.

Piltz, Martti 2000b. Nykyajan kestikievari, Eurostrada. Teoksessa Matkalla jossain Suomessa. Päätoim. Kimmo Levä. Hämeenlinna: Karisto Oy.

Raportti rakennetusta ympäristöstä. Aarne Ervin arkkitehtuuria. Toim. Pertti Solla. Helsinki: Suomen Arkkitehtiliitto 1970.

Shellin uusi huoltoasema avattiin Lahdessa. Moottori 8–9/1950.

Siren, Jukka 2020. Työluettelo ja julkaisut. Teoksessa Kaikki ja ei mitään. Arkkitehdit Kaija + Heikki Siren. Toim. Juhana Lahti & Frans Autio. Helsinki: Suomen arkkitehtuurimuseo.

Standertskjöld, Elina 2020. Mittasuhteet, rakennukset ja ympäristö sopusoinnussa. Teoksessa Kaikki ja ei mitään. Arkkitehdit Kaija + Heikki Siren. Toim. Juhana Lahti & Frans Autio. Helsinki: Suomen arkkitehtuurimuseo.

Suomen liike-elämän arkkitehtuuria. Toim. Martti I. Jaatinen; Heikki Havas & Aarno Ruusuvuori. Helsinki: Suomen Arkkitehtiliitto 1959.

Suomi rakentaa 2. Helsinki: Suomen rakennustaiteen museo 1958.

Suomi rakentaa 4. Helsinki: Suomen arkkitehtiliitto 1970.

Suomi rakentaa 6. Helsinki: Suomen rakennustaiteen museo 1981.

Teboil Rajahovi. Arkkitehti 4/1996.

Teittinen, Antti 1994. Huoltoasemat kuluttamisena ja esteettisenä ilmiönä. Yhteiskuntasuunnittelu 1/1994.

Union-R-asema. Moottori 11/1985.

Uusi suurhalli. Moottori 4/1951.

Vainio, Juhani 1981. E-tyyppihuoltoaseman prototyyppi. Arkkitehti 3/1981.

Venturi, Robert; Scott Brown, Denise & Izenour, Steven 1977. Learning from Las Vegas. Cambridge: The MIT Press.

Vesterinen, Jukka 2011. Huoltoasemakirja. Helsinki: Alfamer Oy.

Viitaniemi, Matti 1993. Pakettitoimistosta kattavaksi kuljetusjärjestelmäksi. Helsinki: Oy Matkahuolto Ab.

Zukin, Sharon 1998. The Cultures of Cities. Malden / Oxford: Blackwell Publishers.

Internet-lähteet

Ilvessalo, Eero 2020. Etelä-Haagan Shell. Rakennushistoriaselvitys ja tietomalli. Aalto-yliopisto. Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu. Arkkitehtuurin laitos. Diplomityö. https://aaltodoc.aalto.fi/hand... (haettu 22.8.2021)

Kolehmainen, Rami 2010. E18 Suomusjärven palvelualue. Tampereen Teknillinen Yliopisto. Arkkitehtuurin laitos. Diplomityö. https://trepo.tuni.fi/handle/1... (haettu 18.7.2021)

https://matinjaliisanasema.fi/... (haettu 22.9.2021)

https://www.tuulonen.fi/lisapa... (haettu 18.7.2021)

https://yle.fi/aihe/artikkeli/... (haettu 19.7.2021)

Painamattomat lähteet

Arvi Ilosen sähköposti Riitta Niskaselle 7.6.2021

Juhana Lahden sähköposti Riitta Niskaselle 20.9.2021

Koskivaara, Noora 1995. Pumppuasemasta puuhamaaksi. Suomalaisen huoltoaseman tyyli- ja kulttuurihistoriallinen tarkastelu. Oulun yliopisto. Arkkitehtuurin osasto. Seminaaritutkielma.

Museoviraston huoltoasemakysely alueellisille vastuumuseoille, kevät – kesä 2021

Haastatellut lähteet

Amanuenssi Antti Aaltonen, Helsinki. Työskentelee Arkkitehtuurimuseossa.

Senior adviser Harri Strandén, Helsinki. Työskennellyt ABC!-ketjun johtajana.

Arkistolähteet

Arkkitehtuurimuseo, Helsinki

Piirustusarkisto

• Aarne Ervin 5.7.1938 signeeraamat Lahden Rauhankadun Shellin piirustukset
• Arvi Ilosen signeeraamat, päiväämättömät Esson kilpailupiirustukset
• Bertel Gripenbergin 17.4.1951 signeeraamat Tullinpuomin Shellin piirustukset
• Erkki Kairamon signeeraamattomat, päiväämättömät Kesoilin kutsukilpailuluonnokset
• Irma ja Matti Aaltosen 1960–1964 signeeraamat TB:n huoltamoiden piirustukset

Asiakirja-arkisto

• Kesoilin huoltoasemakutsukilpailun arvostelupöytäkirja 10.5.1979

Siren Arkkitehdit Oy, Helsinki

Piirustusarkisto

• Heikki Sirenin 17.7.1957 signeeraamat Herttoniemen Shellin piirustukset
• Heikki Sirenin 21.4.1960 signeeraamat Shellin Huoltoasema tyyppi Y:n piirustukset

Suomen elinkeinoelämän keskusarkisto, Mikkeli

Oy Shell Ab:n kokoelmat

• Piirustus- ja valokuvakokoelmat
• Vuoden 1956 arkkitehtuurikilpailun aineisto

×