Siirry suoraan sisältöön

Moderni rakennusperintö haltuun teemainventoinneilla

21.06.2022
Kiikan seurakuntatalon jalustaosan ja pilarien kannattaman laatikkomaisen rakennuksen julkisivut ovat puhtaaksi muurattua punatiiltä. Seurakuntasalin koko itäseinä on ikkunaa.
Sastamalan Kiikan vuonna 1969 valmistuneen seurakuntatalon on suunnitellut arkkitehti Helge Railo. Kuva: Kerttu Loukusa/Pirkanmaan maakuntamuseo, 2022.

Pirkanmaan maakuntamuseo kartuttaa maakunnan modernin rakennusperinnön tietovarantoa laatimalla teemainventointeja osana alueellisen vastuumuseon kulttuuriperintötiedon edistämistehtävää.

Moderni julkinen rakennusperintö on oleellinen osa toisen maailmansodan jälkeisen hyvinvointiyhteiskunnan historiaa ja meidän jokaisen arkea. Tätä rakennuskantaa edustavat mm. koulut ja päiväkodit, kirjastot, urheilurakennukset sekä seurakuntatalot. Näillä rakennuksilla on usein merkittävää arkkitehtonista arvoa, ja ne ovat palvelleet valtavaa joukkoa pirkanmaalaisia heidän elämänpoluillaan.

Muuttuvat käyttötarpeet luovat kuitenkin haasteita rakennusten tulevaisuudelle. Teemainventointien avulla aihepiiristä saadaan maakunnan kattavaa, keskenään verrannollista tietoa, jotta arvokkaimpien kohteiden merkitys ja herkkyys tunnettaisiin silloin, kun niiden muutoksista tehdään ratkaisuja.

Teemainventointi – mikä, miten, miksi?

Rakennetun ympäristön teemainventoinnilla tarkoitetaan selvitystä, jossa rajatun ajanjakson ja alueen, kuten maakunnan, kunnan tai kaupunginosan, tietyn rakennustyypin edustajat käydään systemaattisesti läpi ja kohteita vertaillaan toisiinsa. Näin saadaan kattava käsitys rakennustyypin keskeisistä ominaispiirteistä, säilyneisyydestä, arvoista ja merkityksestä.

Jotta selvitystyön kohdejoukko ei paisu liian suureksi eikä liian heterogeeniseksi, on rakennustyypin rajaus hyvä miettiä huolellisesti. Esimerkiksi käynnissä olevassa Pirkanmaan seurakuntatalojen teemainventoinnissa on tutkimuskohteiksi määritelty vuosina 1945–1999 rakennetut seurakuntatalot ja seurakuntakodit, joiden yhteydessä ei ole kirkkosalia.

Teemainventoinnissa jokaiselle kohteelle tehdään maastokäynti, jossa tarkastellaan ja valokuvataan rakennuksen julkisivut, keskeiset sisätilat sekä piha-alueet. Huomiota kiinnitetään myös ympäristöön ja kohteen maisemalliseen asemaan. Lisäksi tutustutaan arkistoaineistoihin, kuten rakennuspiirustuksiin, karttoihin, ilmakuviin ja paikallishistoriaan. Rakennuksista kerätään mahdollisimman yhdenmukaiset perustiedot (valmistumisvuosi, suunnittelija, käyttötarkoitus, rungon ja julkisivujen päämateriaalit, merkittävimmät myöhemmät muutokset) ja lisäksi rakennukset kuvaillaan lyhyesti sanallisesti.

Puolipilvisenä päivänä kuvattu Toijalan terveysasema on tasakattoinen ja sen julkisivut ovat keltaista puhtaaksimuurattua tiiltä. Rinteeseen sijoitetun kaksikerroksisen rakennuksen julkisivua aukottavat säännölliset ikkunarivit. Rakennuksen edustalla on lähes tyhjä asfaltoitu parkkialue.
Terveyskeskukset kertovat itseoikeutetusti hyvinvointivaltion kehityksestä. Kuvassa Toijalan terveysasema Akaassa vuodelta 1984. Rakennuksen suunnittelusta vastasi arkkitehtitoimisto Erkki Pasanen Ky. Kuva: Olli Joukio/Pirkanmaan maakuntamuseo, 2020.

Teemainventoinnin etuna on kohteiden vertailtavuus. Tietyn rakennustyypin edustajien keskinäinen vertailu on harvoin mahdollista yleiskaava- tai asemakaavainventointien yhteydessä. Teemainventoinnissa kohteet voidaan jaotella arvoluokkiin arkkitehtonisten arvojen, säilyneisyyden ja maisemallisen merkityksen perusteella. Usein käytetään kolmiportaista arvoasteikkoa: erittäin merkittävä, merkittävä ja tavanomainen. Tavoitteena on luoda kokonaiskuva rakennustyypistä maakunnan alueella ja tunnistaa joukosta arvokkaimmat yksilöt, mutta samalla myös dokumentoida tulevaisuudessa mahdollisesti häviävät kohteet.

Haittapuolena voidaan nähdä tietynlainen kaavamaisuus sekä se, että arvoluokitus lopulta on vain kyseisen teemainventoinnin sisäinen työkalu. Toinen mahdollinen riski on, että rakennusten omistajat alkavat hyödyntää inventointia yhtenä purkamistavoitteiden perusteluna.

Modernin rakennusperinnön teemainventoinnit Pirkanmaalla

Pirkanmaan maakuntamuseo käynnisti modernin rakennusperinnön teemainventoinnit vuonna 2020 alueellisen vastuumuseostatuksen myötä. Ensimmäiseksi aiheeksi valikoituivat terveyskeskukset, jotka tunnistettiin paitsi mielenkiintoiseksi julkispalveluiden rakennustyypiksi, myös erittäin uhanalaiseksi kohdejoukoksi keskellä kuntaliitosten ja sote-uudistuksen tuomaa muutosta. Työn rajauksena olivat Pirkanmaalle vuonna 1972 voimaan astuneen kansanterveyslain nojalla vuosina 1970–1990 rakennetut terveyskeskukset ja terveysasemat, jotka edelleen tuolloin olivat alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan. Maakunnan alueelta inventoitiin kaikkiaan 24 kohdetta.

Pirkanmaan maakuntamuseossa inventointitiedot tallennetaan Tampereen museoiden Siiri-tietokantaan.

Tutustu terveyskeskusten teemainventointiin.

Sisäkuva Luopioisten terveysaseman odotusaulasta, jota hallitsee kaarevaseinäinen kookas portaikko, jossa on vaaleat puukaiteet. Puumateriaali toistuu myös korkean tilan kattopalkeissa. Katosta roikkuu 12 riveihin sijoitettua valaisinta, etualalla on viherkasveja, pöydän ääressä odottelee ikäihminen selin kameraan ja taustalla asiointiluukusta pilkottaa tietokoneen ääressä istuva vastaanottovirkailija.
Pälkäneen Luopioisten vuonna 1986 valmistuneen terveysaseman sisätilat ovat säilyneet poikkeuksellisen hyvin ja edustavat julkisille rakennuksille tyypillistä laadukasta suunnittelua. Kuva: Olli Joukio/Pirkanmaan maakuntamuseo, 2020.

Toisen teemainventoinnin aiheeksi nousivat maakunnan seurakuntatalot, joita oli niin paljon (yli 50 kpl), että työ jaettiin kahdelle peräkkäiselle vuodelle. Inventointi valmistuu loppukesällä 2022, ja raportti julkaistaan niin ikään Siiri-tietokannassa. Pirkanmaan maakuntamuseon vuosittaisen teemainventoinnin kestoksi on vakiintunut kolme kuukautta.

Kylän keskuksesta tarpeettomaksi taloksi?

Julkinen ja erilaisten yhteisöjen rakennuskanta on ollut merkittävä tekijä jälleenrakennuskauden ja sitä uudempienkin taajamien muovautumisessa. Seurakuntatalot ovat vahvoja muistoja sekä esteettisiä ja tilallisia kokemuksia synnyttävä rakennustyyppi. Kirkolliset rakennukset ja seurakuntien tilat ovat kovissa muutospaineissa, ja niiden tulevaisuutta pohditaan monilla paikkakunnilla. Isona julkisena toimijana seurakunnilla on kannettavanaan vastuu kulttuuriomaisuudesta, johon varsinaisten kirkkotilojen lisäksi kuuluvat mm. hautausmaat, siunauskappelit ja seurakuntatalot.

Toisaalta toiminnalle tarpeettomiksi käyneistä rakennuksista luopuminen ja niiden uudiskäyttömahdollisuuksien tutkiminen on sekin vastuullista. Teemainventoinnilla on mahdollista saada kattavaa ja vertailevaa pohjatietoa seurakuntatalojen muutoskestävyydestä, ts. minkälaiset muutokset ovat mahdollista ilman että rakennuksen arvot katoavat.

Lisääntyvä tieto luo mahdollisuuksia lähteä entistä rohkeammin hakemaan ratkaisuja rakennustyypin tulevaisuudelle. Uudiskäytön mahdollisuudet tälle rakennustyypille ponnistavat sen ajattomista piirteistä: yhteisöllisyydestä, maisemaan sopivuudesta ja helposta saavutettavuudesta. Seurakuntatalot ovat jo luonteensa puolesta yhteisöjen kulttuurihistorian ydintä, kohtaamispaikka keskellä kylää.

Messukylän seurakuntatalon salia valaisevat messinkiset valaisimet, jotka heijastavat valon pehmeästi rapatuille valkoisille seinäpinnoille. Sali on korkea, jyrkkäkattoinen ja hieman kirkkomainen. Sen etuosassa on alttaripöytä, oikealla sivulla pihalle antavat ikkunat ja vasemmalla reunalla ylöspäin levenevät pilarit.
Tampereen Messukylän seurakuntatalossa on tunnelmallinen seurakuntasali. Rakennus on valmistunut vuonna 1955 ja sen on suunnitellut arkkitehti Mikael Nordenswan. Kuva: Kerttu Loukusa/Pirkanmaan maakuntamuseo, 2021.

Tuttu ja tuntematon rakennustyyppi

Kirkkoja on tutkittu paljon, siunauskappeleitakin jonkin verran, mutta seurakuntatalot ovat kaikessa tuttuudessaan jääneet kattavasti selvittämättä ja analysoimatta. Lieneekö syynä tilojen arkinen, toiminnallinen luonne vai itsestään selvä sijainti tutuilla kulmilla?

Teemainventoinnin alustavien tulosten mukaan seurakuntatalojen piirteitä määrittävät pitkälti arjen toiminnot: sopivan kokoiset kokoontumistilat, viihtyisät ruokailusalit sekä kerhotilojen tarve apu- ja sosiaalitiloineen. Yhteistä monille seurakuntataloille on helppo saavutettavuus ja hoidettu piha-alue. Salista tai ruokasalista avautuu mieltä lepuuttava maisema.

Teemainventoinnilla saadaan arvokasta tietoa seurakuntatalojen piirteistä ja työkaluja pohtia, mistä uhanalaisen rakennustyypin arvo muodostuu. Kokonaiskuva kertoo, mitä eroja ja samankaltaisuuksia seurakuntataloissa on maakunnan laajuudella ja miten näiden tärkeiksi koettujen ja puhuttelevien rakennusten arvoa voidaan parhaiten vaalia, hoitaa ja käyttää myös tulevaisuudessa.

Museoviraston Rakennettu hyvinvointi -sivustolla julkaistaan alkusyksystä seurakuntataloihin keskittyvä artikkelikokonaisuus.

Kirjoittajat

Miia Hinnerichsen (FM) toimii rakennustutkijana Pirkanmaan maakuntamuseossa, jonka toimitilat sijaitsevat museokeskus Vapriikissa Tampereella.

Anna Lyyra-Seppänen (FM) on Pirkanmaan maakuntamuseon kulttuuriympäristö- ja paikalliskulttuuripalveluita tuottavan 11 vakinaista henkilöä työllistävän yksikön päällikkö.

Sivuston evästeet

Tervetuloa Rakennettu hyvinvointi -sivustolle. Tämä sivusto käyttää evästeitä.