Go to contents
Ensimmäinen (sekä linja-auto- että junaliikennettä palveleva) keskusliikenneasema toteutettiin Seinäjoelle vuonna 1971, suunnittelijana Arkkitehtitoimisto Castrén – Jauhiainen – Nuuttila. Kuva: KVA Design Group / Simo Rista

Suomalaiset linja-autoasemat 1940-luvulta vuosituhannen vaihteeseen

Riitta Niskanen

Lieneekö toista rakennustyyppiä, jonka historia olisi niin kirjava kuin linja-autoaseman? Suomen ensimmäiset linja-autoasemat rakennettiin vuonna 1929 bensiiniasemien suojiin, seuraavalla vuosikymmenellä kehitettiin rakennustyypin arkkitehtoninen luonne ja tilaohjelma. Linja-autoasemien rakennustaiteellinen huippu nähtiin kahdella sodanjälkeisellä vuosikymmenellä. Sen jälkeen ne alkoivat enenevässä määrin piiloutua rautatieasemien ja kaupan uumeniin. Lopulta linja-autoaseman varhainen tunnusmerkki, suojakatos, jäi yksin muistuttamaan menneestä.

Vuonna 1928 perustetun Linja-autoliikennöitsijöiden Liiton ja 1933 perustetun Oy Matkahuolto Ab:n tavoitteena oli keskitetty linja-autoasemaverkosto kiinteine pysäkkeineen ja taksoineen. Matkustajat tarvitsivat myös lippuluukun ja säänsuojan. Viipurin linja-autoaseman tilaohjelmassa näkyy pitkälle tulevaisuuteen kantanut malli: odotushalli oheispalveluineen, rahtitilat sekä kahvila ja myymälät. Kuva: Kansallisarkisto

Sortavalan linja-autoasema toi funktionalismin liikennearkkitehtuuriin. Luontevimmin modernismin arkkitehtuurikäsitykset soveltuivat juuri liikenneasemiin sekä teollisuus- ja liikerakennuksiin.6 Huomattavana liikennearkkitehtuurin ja funktionalismin yhdistäjänä voi pitää myös Sortavalan tavoin turisteja havitellutta Naantalia vuonna 1938 valmistuneella loisteliaalla linja-autoasemallaan. Arkkitehti Thor Lagerros kertoi ottaneensa sen esikuvat ulkomailta.7

Arkkitehti Otto-Iivari Meurmanilla oli suuri merkitys asemien liikennesuunnittelijana ja -teoreetikkona. Hän suositteli tilaa säästävää, turvallisuutta lisäävää pohjoismaisten esikuvien mukaista hammastettua laituria. Meurman kannatti myös asemien sijoittamista taajaman keskelle, jotta matkustajan ei tarvinnut käyttää kahta kulkuneuvoa. Linja-autoaseman vieressä tuli olla huoltoasema.8 Linja-autoasemista ja huoltoasemista tulikin liikennemaisemien kiinteä pari.

Jälleenrakennuksen jäntevää arkkitehtuuria

Sota katkaisi linja-autoliikenteen kehityksen, mutta se elpyi nopeasti. Linja-auto oli ohittanut junan matkustajamäärissä jo vuonna 1936, ja 1950-luvulla kehitys kiihtyi: matkustajaa kohden mitatut bussikilometrit kasvoivat yli 40 prosenttia, junakilometrit vain neljä prosenttia.9 Vuonna 1940 henkilöauto oli Suomessa vielä harvinaisuus. Niitä oli vajaa yhdeksän tuhatta, kun linja-autoja oli kaksi ja puoli tuhatta. Kymmenen vuotta myöhemmin henkilöautomäärä oli kolminkertaistunut, linja-autojen määrä lisääntynyt tuhannella. Vuonna 1960 henkilöauto kulki jo kaukana linja-auton edellä: niitä oli lähes 200 000, linja-autoja vajaat kuusi tuhatta.10

Linja-autoasemia avattiin 1940-luvulla runsaasti, tosin aluksi pääasiassa väliaikaistiloissa.11 Jälleenrakennusajan liikenneratkaisuja leimasi toisaalta pula, toisaalta tulevaisuudenusko. Liikennöitsijät saattoivat omatoimisesti rakennuttaa vaatimattomia, vain käytännön tarpeisiin vastaavia asemia, kun taas monien kyläkeskuksien modernismin airuet saattoivat nousta perinteisestä maalaismaisemasta aivan uudenlaisina maamerkkeinä. Pikkupaikkakunnatkin yhdistettiin nyt tieväylästöön ja linja-autoverkostoon. Maalaiskuntien Liitto julkaisi 1950-luvun alussa kirjelmän, jossa tähdennettiin maaseudun linja-autoasemapalvelujen kohentamista.12

Linja-autoasemien tilaohjelma ja arkkitehtuuri periytyivät 1930-luvun loppupuolen esikuvista, jotka muuntuivat paikallisesti. Heinolan pieni puinen, omassa rakennustoimistossa suunniteltu asema vuodelta 1950 oli puukaupungin sympaattinen ratkaisu.13 Pieksämäen asema vuodelta 1950 sopeutui paikkakunnan kunnianhimoiseen funkkisilmeeseen samoin kuin Kouvolan nuoreen kaupunkirakenteeseen sovitettu asema, joka valmistui 1951. Molemmat olivat arkkitehti Martti Välikankaan suunnittelemia.14 Kiteen vuonna 1953 avattu linja-autoasema oli rakennusmestari Reino Alhaisen kotoinen tulkinta suuren maailman modernistisista arkkitehtuurituulista.15

Tampereen kaupunginarkkitehti Bertel Strömmerin ja arkkitehti Jaakko Laaksovirran vuonna 1938 suunnitteleman aseman liikenneympäristö muodostui malliksi monille paikkakunnille. Asema oli jaettu kolmeen osaan, rahtisiipeen, yleisötiloihin ja liikehuoneistoihin. Autoliikenne noudatti tätä järjestelmää erotettuina toisistaan. Linja-autot saapuivat aseman eteen ja lähtivät sen takaa.

1950-luvulla rakennettiin muun muassa Haminan, Porin, Kuopion, Riihimäen, Hämeenlinnan, Forssan ja Uudenkaupungin asemat. Lähes kaikki niiden suunnittelijat olivat paikkakuntiensa virka-arkkitehteja, sillä asemia rakennettiin paljolti kunnallisin voimin.16 Yhteisenä piirteenä oli linjakas horisontaalinen kokonaishahmo, suuret ikkunarampit ja ilmeikäs katos. Sisustukset suunniteltiin huolella, esimerkkinä Hämeenlinnan odotushallin omintakeinen tiili-interiööri.

Lukuun ottamatta Helsinkiä, Kotkaa ja Poria Suomen kymmenen suurimman kaupungin linja-autoasemat rakennettiin 1930-luvun kuluessa. Vuonna 1955 valmistunut, kaupunginarkkitehti Teuvo Peltolan suunnittelema Porin linja-autoasema oli Suomen ensimmäinen yhtiömuotoinen asemakiinteistö, osakkaina kaupunki, Matkaravinto Oy, Rautatiekirjakauppa Oy, Kansallis-Osakepankki ja Oy Matkahuolto Ab. Kuva: Satakunnan museo / Sven Raita

Linja-autoasemia avattiin 1940-luvulla runsaasti, tosin aluksi pääasiassa väliaikaistiloissa.11 Jälleenrakennusajan liikenneratkaisuja leimasi toisaalta pula, toisaalta tulevaisuudenusko. Liikennöitsijät saattoivat omatoimisesti rakennuttaa vaatimattomia, vain käytännön tarpeisiin vastaavia asemia, kun taas monien kyläkeskuksien modernismin airuet saattoivat nousta perinteisestä maalaismaisemasta aivan uudenlaisina maamerkkeinä. Pikkupaikkakunnatkin yhdistettiin nyt tieväylästöön ja linja-autoverkostoon. Maalaiskuntien Liitto julkaisi 1950-luvun alussa kirjelmän, jossa tähdennettiin maaseudun linja-autoasemapalvelujen kohentamista.12

Linja-autoasemien tilaohjelma ja arkkitehtuuri periytyivät 1930-luvun loppupuolen esikuvista, jotka muuntuivat paikallisesti. Heinolan pieni puinen, omassa rakennustoimistossa suunniteltu asema vuodelta 1950 oli puukaupungin sympaattinen ratkaisu.13 Pieksämäen asema vuodelta 1950 sopeutui paikkakunnan kunnianhimoiseen funkkisilmeeseen samoin kuin Kouvolan nuoreen kaupunkirakenteeseen sovitettu asema, joka valmistui 1951. Molemmat olivat arkkitehti Martti Välikankaan suunnittelemia.14 Kiteen vuonna 1953 avattu linja-autoasema oli rakennusmestari Reino Alhaisen kotoinen tulkinta suuren maailman modernistisista arkkitehtuurituulista.15

Tampereen kaupunginarkkitehti Bertel Strömmerin ja arkkitehti Jaakko Laaksovirran vuonna 1938 suunnitteleman aseman liikenneympäristö muodostui malliksi monille paikkakunnille. Asema oli jaettu kolmeen osaan, rahtisiipeen, yleisötiloihin ja liikehuoneistoihin. Autoliikenne noudatti tätä järjestelmää erotettuina toisistaan. Linja-autot saapuivat aseman eteen ja lähtivät sen takaa.

1950-luvulla rakennettiin muun muassa Haminan, Porin, Kuopion, Riihimäen, Hämeenlinnan, Forssan ja Uudenkaupungin asemat. Lähes kaikki niiden suunnittelijat olivat paikkakuntiensa virka-arkkitehteja, sillä asemia rakennettiin paljolti kunnallisin voimin.16 Yhteisenä piirteenä oli linjakas horisontaalinen kokonaishahmo, suuret ikkunarampit ja ilmeikäs katos. Sisustukset suunniteltiin huolella, esimerkkinä Hämeenlinnan odotushallin omintakeinen tiili-interiööri.

Forssan vuonna 1958 avattu, kauppalanarkkitehti Yrjö Mykkäsen suunnittelema linja-autoasema edustaa ilmeikkäine katoksineen ja kellotorneineen ajalle tyypillistä korkeatasoista suunnittelua, jossa asemilla oli selvä julkisen rakennuksen olemus ja paikkakunnan ominaisleima. Kuva: Museovirasto / István Rácz
Linja-autoasemat rakennettiin yleensä taajamien keskustaan, usein torin äärelle, kuten Kotkan alun perin vuonna 1953 valmistunut linja-autoasemakin. Sen on suunnitellut Oy Shell Ab:n operatiivinen osasto. Vuonna 1973 tehtiin laajat julkisivumuutokset, suunnittelijana rakennusarkkitehti Jorma Virkki. Aseman yhteydessä saattoi olla myös puistikko, mutta ei säännönmukaisesti kuten rautatieasemilla. Kuva: Museovirasto / C. G. Roos
Pohjoisen liikenneverkosto ja neljä linja-autoasemaa olivat sodan jälkeen vilkastuneen matkailun käyntikortti. Omintakeinen arkkitehtuuri muodostaa oman rakennustaiteellisen saarekkeensa. Arkkitehtien Niilo Pulkka, Kaarlo Leppänen ja Pekka Rajala suunnitteleman Sodankylän linja-autoaseman pulpettikatto, sisään viistetty katos ja vahva värikontrasti luovat veistosmaisen kokonaisuuden. Kuva: OTTAJA?
Arkkitehti Kauko Tiihonen suunnitteli 1960- ja 1970-luvulla kaikkiaan yhdeksän linja-autoasemaa tai keskusliikenneasemaa. Ne edustavat ajan henkeä: asemat ovat kookkaita ja laatikkomaisia, niissä on värikkäitä yksityiskohtia tai voimakkaita värikontrasteja, ja tunnusmerkkinä on tavallisesti
vahvasti muotoiltu räystäslinja. Lappeenrannan vuonna 1968 valmistunut linja-autoasema oli osa valtavaa, monikerroksista liikennemaisemaa. Kuva: Lappeenrannan museot / Kenzi Rinno
Vuonna 1971 valmistuneella Seinäjoen keskusliikenneasemalla toteutettiin monia uudistuksia, joilla pyrittiin kääntämään laskevat matkustaja- ja rahtimäärät nousuun. Matkahuolto oli vaativa rakennuttaja, ja arkkitehtuurilla ja sisustuksella tavoiteltiin tasoa ja omaleimaisuutta. Aseman palveluja avattiin kaupunkiin päin siten, että kahvilaan ja ravintolaan pääsi suoraan kadulta. Kuva: KVA Design Group / Simo Rista
Arkkitehti Kaj Michaelin suunnittelema Liperin Viinijärven linja-autoasema vuodelta 1986 rakennettiin pohjoiskarjalaisen matkailun toivossa ja tarpeisiin. Se tarjoaa riemukasta vanhan asema-arkkitehtuurin uustulkintaa: katos on muuntunut holvistoksi, tornilla ja kattomuodolla on karjalaiseen rakennusperintöön viittaava ilme. Kuva: Liperin kunta, rakennusvalvonnan arkisto
Linja-autoasemista ei ole juuri järjestetty arkkitehtuurikilpailuja. Asemia ovat varsinkin rakennustyypin alkuvaiheissa suunnitelleet oman paikkakunnan virkamiehet, sittemmin alueellisesti tunnetut tekijät ja muutamat linja-autoasemiin erikoistuneet arkkitehdit. Joukossa on varsin vähän suuria arkkitehtinimiä. Jyväskylän Kannel on yksi harvoja kilpailun tuloksena syntyneitä linja-autoasemia ja matkakeskuksia. Kilpailu järjestettiin vuonna 1996 ja rakennus valmistui 2002, suunnittelijoina Trevor Harris, Hennu Kjisik ja Petri Rouhiainen. Kuva: Arkkitehti-lehti 4/2003, s. 50
Lapualaisen kerrostalon kivijalan Matkahuolto on lopettanut toimintansa keväällä 2023, kertoo oveen liimattu tiedote. Tapahtumakulku on tyypillinen: vuonna 1966 valmistunut asema on vuonna 2012 siirretty keskustasta rautatieasemalle, jossa sen toiminta on vähin erin kutistunut linja-autoliikenteen vähentyessä ja lipunmyynnin digitalisoituessa. Jäljellä on vain linja-autopysäkki. Suomalaiset tekivät vuoden 2016 tutkimuksen mukaan kotimaanmatkoistaan vain viisi prosenttia bussilla. Kuva: Raimo Niskanen

Kirjoittaja

Riitta Niskanen on tutkija ja Helsingin yliopiston taidehistorian dosentti.

Viitteet

Lähteet

Painetut lähteet ja kirjallisuus

Aarnio, Samu 2022. Arkkitehtuurin moderneja piirteitä Pohjois-Karjalassa. Pohjois-Karjalan maakuntaliiton julkaisu 207 2022. Joensuu: Pohjois-Karjalan maakuntaliitto.

Aarnio, Samu, Kononen, Suonna & Piiparinen, Pekka 2018. Pohjois-Karjalan arkkitehtuuriopas. Joensuu: Sanomalehti Karjalainen.

Bergholm, Tapio 2001. Suomen autoistumisen yhteiskuntahistoriaa. Teoksessa Viettelyksen vaunu. Autoilukulttuurin muutos Suomessa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 841. Toim. Kalle Toiskallio. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Brunila, Birger 1934. Ehdotus Helsingin linja-autoasemaksi. Arkkitehti 11/1934.

Halila, Aimo 1969. Haminan historia III. Hamina: Haminan kaupunki.

Harris, Trevor, Kjisik, Henno & Rouhiainen, Petri 2003. Rohkeasti matkaan. Arkkitehti 4/2003.

Hautajärvi, Harri 2014. Autiotuvista lomakaupunkeihin. Lapin matkailun arkkitehtuurihistoria. Aalto-yliopiston julkaisusarja Doctoral Dissertations 31/2014. Espoo: Aalto-yliopisto.

Hautajärvi, Harri 2023. Matkalla 1970-luvun Suomessa. Teoksessa Murrosten vuosikymmen. Arki, aatteet ja arkkitehtuuri 1970-luvun Suomessa. Toim. Petteri Kummala. Helsinki: Arkkitehtuurimuseo.

Heinonen, Raija-Liisa 1966. Funktionalismin alkuvaiheista Suomessa. Arkkitehti 11/1966.

Hujanen, Erkki, Oulun linja-autoasemalla oli ennen tunnelmaa, Kaleva 11.11.2017.

Iltanen, Jussi 2011. Radan varrella. Suomen rautatieliikennepaikat. Helsinki: Karttakeskus.

Jalonen, Timo 2000. Varsinais-Suomen linja-autoliikenteen alkuvaiheet. Teoksessa Sata lasissa. Turun Historiallinen Arkisto 54. Toim. Ismo Vähäkangas. Turku: Turun Historiallinen Yhdistys.

Juvonen, Jaana 2003. Kouvola 1939–2003. Kauppala, läänin pääkaupunki, aluekeskus. Kouvola: Kouvolan kaupunki.

Kampin keskus. Arkkitehti 5/2006.

Kehärata Tikkurila. Arkkitehti 5/2015.

Keinänen, Timo & Vanhakoski, Erkki 1993. Työluettelo. Teoksessa Martti Välikangas 1893–1973 arkkitehti. Abacus ajankohta 4. Toim. Timo Keinänen & Kristiina Paatero. Helsinki: Suomen rakennustaiteen museo.

Kokkarinen, Veijo 1997. Linja-autoliikenteen kehitysnäkymät yleisillä teillä. Mahdollisuudet ja kehittämistavoitteet. Muistio. Helsinki: Tielaitos.

Kolbe, Laura 2002. Helsinki kasvaa suurkaupungiksi. Teoksessa Laura Kolbe & Heikki Helin. Helsingin historia vuodesta 1945. 3: Kunnallishallinto ja politiikka. Kunnallistalous. Helsinki: Helsingin kaupunki.

Lahden matkakeskus. Arkkitehti 5/2016.

Lamberg, Marko, Nenonen, Marko, Nevalainen, Pasi & Wik, Henri 2020. Liikenne kulttuurisena ja sosiaalisena mallina. Teoksessa Liikenne, talous, ihminen. Liikenteen muutos luovan talouden Suomessa 1945–2030. Toim. Marko Nenonen & Henri Wik. Helsinki: Väylävirasto.

Lundsten, Bengt 1966. Laiminlyödyt liikennerakennuksemme. Arkkitehti 9/1966.

Mauranen, Tapani 2001. Satavuotias autoilija. Suomalaisen autonkäytön historiaa. Teoksessa Viettelyksen vaunu. Autoilukulttuurin muutos Suomessa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 841. Toim. Kalle Toiskallio. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Meurman, Otto-Iivari 1934. Linja-autojen asemia. Arkkitehti 5/1934.

Mikkelin linja-autoasema. Arkkitehti 5/1934.

Murole, Pentti 1967. Ihmisen kulkemisen suunnittelusta. Arkkitehti 3/1967.

Murole, Pentti 2012. Ihmistä ei voi suunnitella – kiveä voi! Tarinoita suunnittelun maailmasta ja ihmisistä sen ympärillä. Helsinki: Arkkitehtuuritoimisto B&M Oy.

Nenonen, Marko 2018. Tiedon ja liikenteen väylät. Teoksessa Rakennetun Suomen tarina. Toim. Harri Hautajärvi. Helsinki: Rakennustieto Oy.

Nenonen, Marko & Peltola, Jarmo 2020. Teollisuusyhteiskunnan perintö: väylästön rakentaminen. Teoksessa Liikenne, talous, ihminen. Liikenteen muutos luovan talouden Suomessa 1945–2030. Toim. Marko Nenonen & Henri Wik. Helsinki: Väylävirasto.

Nenonen, Marko & Wik, Henri 2020. Liikenne ja ympäristö. Teoksessa Liikenne, talous, ihminen. Liikenteen muutos luovan talouden Suomessa 1945–2030. Toim. Marko Nenonen & Henri Wik. Helsinki: Väylävirasto.

Nevalainen, Pasi 2020. Liikenne, talous ja teknologia. Teoksessa Liikenne, talous, ihminen. Liikenteen muutos luovan talouden Suomessa 1945–2030. Toim. Marko Nenonen & Henri Wik. Helsinki: Väylävirasto.

Niskanen, Riitta 2006. Linja-autoasemat. Teoksessa Lähdön ja saapumisen paikat. Suomen Kotiseutuliiton julkaisuja A:12. Toim. Anna-Maija Halme. Helsinki: Suomen Kotiseutuliitto.

Niskanen, Riitta 2020a. Linja-autoasemat. Teoksessa Uno Ullberg, Viipurin arkkitehti. Uno Ullberg -seuran julkaisuja 1. Toim. Netta Böök & Kari Immonen. Helsinki: Uno Ullberg -seura & Arkkitehtuurimuseo.

Niskanen, Riitta 2020b. Jotakin uutta, jotakin vanhaa – Heinolan kaupunkikuva jälleenrakennuksesta vuosituhannen vaihteeseen. Teoksessa Made in Heinola. Retkiä kaupungin kulttuuriperintöön. Toim. Terhi Pietiläinen & Sirpa Juuti. Heinola: Heinolan kaupunginmuseo.

Ojonen, Lasse 1994. Imatran rakennetun ympäristön kohteet. Imatran kaupunginmuseoiden julkaisuja 1/1994. Imatra: Imatran kaupunginmuseot.

Oulun uudella linja-autoasemalla kiirettä heti sen ensimmäisenä toimintapäivänä, Kaleva 2.11.1937.

Palmu, Vesa s.a. Pikavuoroauto ExpressBusiksi. Teoksessa Maantien ässät. Linja-auto 100 vuotta Suomessa. Päätoim. Kimmo Levä. Kangasala: Mobilia.

Paloranta, Pekka s.a. Linjurista charterbussiksi. Teoksessa Maantien ässät. Linja-auto 100 vuotta Suomessa. Päätoim. Kimmo Levä. Kangasala: Mobilia.

Pulma, Panu 1994. Vaurastumisen aika 1945–76. Teoksessa Pikkukaupungin unelmia. Kajaani 1906–1976. Toim. Veikko Kallio. Kajaani: Kajaanin kaupunki.

Ranta, Sirkka-Liisa 1999. Kirkonkylä Päijänteen kainalossa. Kuhmoisten keskustaajaman muutos 1900-luvulla. Kansatieteellinen arkisto 44. Toim. Leena Sammallahti. Helsinki: Suomen Muinaismuistoyhdistys.

Rinne, Matti 2001. Aseman kello löi kolme kertaa. Suomen rautateiden kulttuurihistoriaa. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava.

Rovaniemen linja-autoasema. Arkkitehti 4/1962.

Rönnberg, Tom s.a. Linja-autojen mukavuus paranee ja merkkikirjo vähenee. Teoksessa Maantien ässät. Linja-auto 100 vuotta Suomessa. Päätoim. Kimmo Levä. Kangasala: Mobilia.

Saarela, Jussi, Kolme paikallista kaverusta osti Kemin linja-autoaseman nettihuutokaupasta reilulla 20 000 eurolla, Lapin Kansa 7.3.2023.

Suomen tilastollinen vuosikirja 1939. Uusi sarja XXXVII. Helsinki: Tilastollinen päätoimisto 1940.

Suomi rakentaa 4 1965–1970. Helsinki: Suomen Arkkitehtiliitto 1970.

Taivainen, O. A. 1984. Teiden teknisestä kehityksestä autokaudella. Teoksessa 50 rakentamisen vuotta. Helsinki: Suomen Rakennusinsinöörien Liitto.

Tiitta, Allan 2003. Suomi tutuksi suomalaisille ja ulkomaalaisille. Teoksessa Suomen kulttuurihistoria 3. Oma maa ja maailma. Päätoim. Laura Kolbe. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi.

Toiskallio, Kalle 2002. Liikenteen sosiologiaa. Taksimatkan seurallisuus, liikenteen neuvottelut, automainosten näkökulmat. Helsingin yliopiston sosiologian laitoksen tutkimuksia No. 240, 2002. Helsinki: Helsingin yliopisto.

Uusasiallisen tyylikäs on Naantalin linja-autoasema sisältä ja ulkoa, Varsinais-Suomi 24.7.1938.

Vaasan linja-autoasema vihittiin eilen tarkoitukseensa, Ilkka 15.9.1936.

Vaasan vanha linja-autoasema on pian historiaa, purkaminen alkaa ensi viikolla, Ilkka-Pohjalainen 13.102018.

Valtionrautatiet 1962–1987. Helsinki: Rautatiehallitus 1987.

Vepsäläinen, Jussi 1972. Matkailupalvelut ja suunnittelu. Arkkitehti 4/1972.

Vesikansa, Kristo 2008. Matkalla Mikkelissä. Arkkitehti 4/2008.

Vesterinen, Jukka 2009. Huoltoasemakirja. Helsinki: Alfamer Oy.

Viikki, Raimo 2001. Suur-Huittisten historia V. Vanha hallintopitäjä hajoaa. Huittinen: Huittisten kaupunki.

Viitaniemi, Matti 1993. Pakettitoimistosta kattavaksi kuljetusjärjestelmäksi. Helsinki: Oy Matkahuolto Ab.

Virrankoski, Lauri 2001. Auto ympäristökysymyksenä ennen ja nyt. Teoksessa Viettelyksen vaunu. Autoilukulttuurin muutos Suomessa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 841. Toim. Kalle Toiskallio. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Internet-lähteet

Автовокзал Выборг. https://t.rasp.yandex.ru/station/9637863/ (haettu 18.8.2023)

CJN Architects. List of Projects. https://www.yumpu.com/en/document/read/6777172/cjn-architects-list-of-projects (haettu 4.5.2023)

Harju, Tuomas 2021. Tori, joka muutti kasvonsa – Porvoon torin funktiot ja niiden suhteet kaupungissa 1832–2021. Maisterintutkielma. Helsingin yliopisto, Valtiotieteellinen tiedekunta, Kaupunkitutkimus ja -suunnittelu. https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/157ed2c8-ec28-4368-992f-02a3e2a36b9c/content (haettu 2.7.2023)

Kemijärvi, liikennepalvelut. https://www.kemijarvi.fi/fi/kemijarvi-info/liikennepalvelut/ (haettu 18.8.2023)

Kemin linja-autoasema. https://www.kemi.fi/vapaa-aika-ja-kulttuuri/matkailu/historialliset-kohteet/rakennelmat-ja-arkkitehtuuri/#linjaautoasema (haettu 26.6.2023)

Kuopioon on avattu vuosien odotuksen jälkeen uusi matkakeskus. https://yle.fi/a/3-11761419 (haettu 18.8.2023)

Lahden vanha linja-autoasema. https://book.visitlahti.fi/fi/tehtava/1143497/lahden-vanha-linja-autoasema/showdetails (haettu 18.8.2023)

Lapin keskuspaikkojen linja-autoasemat. http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=5241 (haettu 26.6.2023)

Lehtinen, Hannele 2013. Kymenlaakson linja-autoasemien varhaiset vaiheet – linja-autoasemarakentaminen Kymenlaaksossa vuosina 1920–1960. Kymenlaakson ammattikorkeakoulu, restauroinnin opinnäytetyö. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/56963/Lehtinen%20Hannele.pdf?sequence=1&isAllowed=y (haettu 2.7.2023)

Lehtinen, Hannele 2016. Olemattoman rakennuksen sietämätön keveys – puretun linja-autoaseman kulttuuriympäristölliset merkitykset. Maisterintutkielma. Jyväskylän yliopisto, Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitos, museologia. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/51900/URN%3aNBN%3afi%3ajyu-201611174641?sequence=1&isAllowed=y (haettu 1.7.2023)

Liikennekäytössä olevan autokannan kehitys. https://www.aut.fi/tilastot/autokannan_kehitys/liikennekaytossa_olevat_autot (haettu 15.8.2023)

Linja-autoasema – kaupunkikulttuurin luova tila. https://www.hameenlinna.fi/kulttuuri-ja-liikunta/museot-galleriat-ja-kuvataide/linja-autoasema-kaupunkikulttuurin-luova-tila/ (haettu 18.8.2023)

Matkakeskusverkko 2007 yhteenvetoraportti. Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 6/2008. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/77799/1_LVM06_2008.pdf?sequence=1 (haettu 20.7.2023)

Modernin rakennusperinnön listatut kohteet 2021. https://www.iisalmi.fi/loader.aspx?id=44716985-7282-4c7f-81ec-756ff9261d2d (haettu 8.7.2023)

Puurunen, Hannu 2012. Lappeenrannan virastotalokortteli, rakennushistoriaselvitys. https://www.senaatti.fi/app/uploads/2017/05/3154-2012_Puurunen_Lappeenrannan_virastotalot_RHS.pdf (haettu 7.6.2023)

Rovaniemi linja-autoasema. https://reittiopas.matkahuolto.fi/pysakit/Matkahuolto%3A47407 (haettu 18.8.2023)

Sodankylän linja-autoaseman toimisto-, liike- ja varastotilat. https://tahtikunta.fi/blog/kiinteisto/sodankylan-linja-autoasema/ (haettu 18.8.2023)

Tampereen linja-autoasema. https://matkailu-opas.com/tampere-linja-autoasema.html (haettu 18.8.2023)

Turun linja-autoasema. https://turunlinjaautoasema.fi/ (haettu 18.8.2023)

Haastatellut lähteet

Rakennustutkija Sanna Alavaikko, Kajaani. Työskentelee Kainuun Museolla.

Rakennustutkija Pirjo Huvila, Helsinki. Työskennellyt Valtionrautateiden arkkitehtina.

Museoamanuenssi Jonna Junkkila, Uusikaupunki. Työskentelee Uudenkaupungin museossa.

Kaavoitusarkkitehti Mirko Laurinen, Pori. Työskentelee Porin kaavoitusarkkitehtina.

Arkistolähteet

KVA Desing Group, Espoo

  • Seinäjoen keskusliikenneaseman kuva-aineisto

Liperin kunta, Liperi

  • Rakennusvalvonnan arkisto
    • Kaj Michaelin 9.5.1986 signeeraamat Liperin Viinijärven linja-autoaseman piirustukset

Mikkelin maakunta-arkisto, Mikkeli

  • Viipurin maistraatin arkisto, kartat ja piirustukset
    • V. Keinäsen 6.8.1931 signeeraamat Viipurin linja-autoaseman piirustukset

Site's cookies